torstai 19. joulukuuta 2013

Ketun joulu (Faabeli)


”Minä en jaksa odottaa enää hetkeäkään!” huusi pieni kettu raivosta punaisena. ” Odota, odota pikkuinen, ennen kuin teet mitään hätiköityä. Kaikella on aikansa ja paikkansa.” Joulupuun alla pieni kettu heilutteli, kilisteli ja tunnusteli lahjoja. ” Miksei me vaan voida jo avata noita, kun ei kerran joulupukkiakaan oo tänä vuonna?” kettu sanoi raivon kyynel silmäkulmassa. Pieni kettu ei halunnut odottaa enää yhtään kauempaa, ja alkoi yhä enemmän raivostua vanhempien typerästä päähänpistosta avata lahjat vasta jouluruuan jälkeen. ”MINÄ EN HALUA ENÄÄ ODOTTAA!”
Raivon puuskassa kettu kiskoi joulukuusen oksia, ja osa sen koristeista alkoi putoilla. Pieni kettu katsoi hädissään maahan rikkoutuneita joulupalloja. Mitä hän nyt tekisi? Kaikki kalliit koristeet olivat murentuneet lattialle pieniksi sirpaleiksi, joita ei varmastikaan pystynyt korjaamaan liimalla. Yrittäessään piilottaa aikaansaannoksensa hänen äitinsä huusi häntä keittiöstä. Kettu alkoi muuttua valkoiseksi, mitä hän tekisi? Nyt hän on pilannut joulun tuhoamalla joulukuusenkoristeet, ja mitä sitten kun äiti ja isä huomaavat sen? Saisiko hän joululahjoja enää ollenkaan, entä jos joulupukki kuulee tästä, mitä jos tontut hakevat kaikki hänen lahjansa pois?
Äidin huutaessa uudestaan riensi pikkuinen kettu keittiöön, itku silmässä. Äiti pyysi maistamaan keksejä ja syömään puuroa. Pienen ketun ruoka ei maistunut miltään enää, kun syyllisyys painoi mieltä. Äiti kysyi ”mikä on pikkuinen?”. Pidätellen itkua kettu sanoi ”minä pudotin kuusen koristeita lattialle suutuksissani, ja ne meni ihan rikki” nyt ei enää kettu voinut pidätellä itkuaan vaan alkoi itkeä sydämensä kyllyydestä. ” Älä huoli äidin kulta, kaikki on kunnossa hyvä kun kerroit, se on tärkeämpää kuin yksikään kuusenkoriste, jonka voi rahalla ostaa.”

- Syyllisyys vie maun ruualta, mutta yksi totuus saa kaikille hyvän mielen.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tekstin tyyli


Tekstin tyyli on tietynlainen esitys tapa, joka riippuuu kirjoittajasta, kontekstista ja aikakaudesta. Jokainen ihminen kirjoittaa tekstinsä eri tavoin, joten jokaisella on ”luonteenomainen ” tekstin tyyli. Tekstin tyyli riippuu myöskin tehtävän annosta, ja siitä mistä kirjoitat ja mihin. Tekstin tyyli on eri muotoista ja viestin selvyydeltään erilaista riippuen aikakaudesta.
        Tyyli rakentuu sanoista ja niiden erilaisista asuista ja muodoista. Tyyliin vaikuttaa myös lauseiden ja virkeiden erilaiset rakenteet ja rytmit. Sävy on myös olennainen osa teksti tyylin rakentumista, koska se näkyy aina tekstissä tunteina jotka näkyvät tekstin muodostuessa. Erilaiset sävyt myö muodostavat oman säväyksensä teksti tyyliin ja itsensä ilmaisuun kirjallisesti.
Tekstin tyylejä ovat esim. kohosteinen, joka merkitsee tekstissä huomattavia värikkäitä ilmaisuja, huomiota herättäviä sanajärjestyksiä ja retorisiin keinoihin turvautumista.
       Huomaamaton tyyli on kohosteisen tyylin vastakohta, joka perustuu asian esittämiseen selkeästi ja turvautumatta erillisiin keinoihin tehostaa tekstiä. Tyylin tekijöitä ovat Ironia, Satiiri, parodia, groteksi, burleski ja makaaberi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

C.Tässä pieni tosiasia, kaikki kuolevat joskus

Teos ”kirjavaras” on Markus Zusakin maailmankuva natsi-Saksan ajoilta, ja tästä kirjasta löytyy paljon syitä suuriin tunteisiin. Teoksen aiheena on Natsi-Saksa, ja pienen köyhän perheen osa sitä yhteiskuntaa. Kirjassa on paljon pelon sekaisia hetkiä, kun taas välillä täysin unohtuu että tämä on elämää Natsi-Saksan keskellä. Tämä kirja tosissaan kiistää sen että kaikki Natsi-Saksan aikaiset ihmiset olisivat palvoneet Hitleriä eli Führeriä (saksaa. johtaja). Vaikka kaikkien piti osoittaa kunnioitusta, eivät kaikki kuitenkaan olleet sen ajan ”kunnon kansalaisia”. Löytyi ihmisiä jotka auttoivat juutalaisia, ja löytyi ihmisiä joiden koko maailma perustui Führerin suojelemiseen ja tämän sanan toimeksi panoon. Tämä kirja, kertoo pienestä perheestä, jossa ei aluksi ole yhtäkään juutalaista tai kommunistia, mutta hyväntahtoisuus ja ymmärtäväisyys tuovat perheeseen lisää henkilöitä. Tämä perhe auttaa ihmisiä kykyjensä mukaan, ja ottaa perheenjäsenikseen ensin pienen tytön kommunistisesta perheestä ja muutaman vuoden jälkeen juutalaisen miehen jolle he pitivät majaa kellarissaan, poissa muiden katseilta ja syyttäviltä sormilta.
Perhe elämää varjosti ainainen pelko, mutta tiedon lisätessä tuskaa hyvin usein ihmiset vain sulkevat tunteen pois, jotta arkielämä luonnistuisi, tästä syystä jäi pelon ja ahdistuksen tunne kirjassa kuten lukijallakin usein taka-alalle. Kuitenkin tietynlainen ahdistus syntyy, kun kirjan kertoja (eli itse kuolema) mainitsee aina välillä jonkun aikaisesta tai odottamattomasta kuolemasta. Hyvänä esimerkkinä on kun kuolema kertoo jonkun aikaa ennen kirjan dramaattista lopetusta, miten Lieselin (eli kirjan päähenkilön) paras ystävä, perhe ja muut himmelstrassen asukkaat kuolisivat. Kuoleman mukaan tärkeintä ei ole se mitä tapahtuu, vaan se miksi näin tapahtuu, tämä johtaa useisiin paljastuksiin ja vihjailuihin siitä mitä tulee tapahtumaan, tämä luo välillä pientä närkästystä ja alituista miettimistä siitä että milloin tämä vihjailtu asia tulee tapahtumaan. Paljastavat lauseet kuten ”vain yksi ihminen jäi henkiin”, tuottavat jo valmiiksi pientä pelkoa ja ahdistusta päähenkilön puolesta, koska joutuu lukemaan siitä kuinka tietämätön  tämä pieni kirjavaras on tulevasta katastrofista. Säälin tunteet nousevat pintaan usein ja melkein aina vain Lieseliä itseään kohtaan, tällöin nousee esille kysymyksiä kuten, miksi ainoastaan 9.vuotias tyttö voi joutua menettämään noin paljon? miten Saksan siloinen yhteiskunta voi antaa ihmisten elämän mennä noin rappiolle?
Tyttö menetti paljon läheisiään, ja joutui katsomaan vierestä kun tämän oma veli kuoli pois, ja heittämään hyvästit äidillensä tietäen etteivät he koskaan tapaisi enää. Tyttö yritti saada yhteyttä äitiin kirjeiden avulla, mutta koskaan hänelle ei vastattu näihin kirjeisiin. Tyttö päätti äidin oleva joko vangittuna tai kuolleena jonkun ojan pohjalla. Pieniä asioita jotka toivat surun ja suuttumuksen esille tuli monessakin kohtaa, muttei näitä kohtia jatkunut kovinkaan pitkään, tai päähenkilö meni ja kosti vääryyden. Tytön maailmankuva ei ole kovinkaan iso vaikka hän tietää että kaikki kuolevat, ei hän silti ymmärrä poitiikkaa ja sen tuomia harmeja. Tyttö ei esimerkiksi pysty käsittämään miksi papa (eli Lieselin otto-isä) ei olisi saanut ruokkia vanhaa juutalais-miestä, joka selvästi näytti nälkiintyneeltä pitkän marssimisen jälkeen. Kuitenkin papaa rangaistiin, vaikkei pieni kirjavaras koskaan ymmärtänyt miksi.
Teos oli selkeästi natsien juutalais-vastaisuutta ja julmuutta vastaan. Kirja kertoi hyvin selkeästi kaikki negatiiviset puolet tuosta yhteiskunnasta. Kirjassa kuvaillaan selkeästi miten juutalaisten omistamien kauppojen seinät sai töhriä. Juutalaisten heidän täytyi piilotella, ettei yhteiskunta ottaisi heistä selvää. Heistä useimmat joutuivat häpeän saattueeseen, jossa he kulkivat kaupungeista toisiin toisten syljeskeltäväksi. 

torstai 14. marraskuuta 2013

kolumni tehtävä

Lapsi ei tietoa pelkää:

a) Lapset eivät nykyään enää "totu " uutisiin. Lapset elätetään ruusuilla tanssien, eikä heille  kerrota mitään ympärillä pyörivästä maailmasta, ja sen ongelmista. Tämä johtaa lapsen ajattelemaan asioita vain oman kantansa kautta, eikä näin ollen pysty käsittelemään asioita muiden näkökulmista. Tämä ohjaa lapsen ajattelemaan vain itseään.näin syntyvät lasten itsekeskeinen ajattelu ja heidän pelkonsa "hyödyttömäksi" tulemisesta. Lapselle voisi olla ihan hyväksi nähdä, ja kuulla uutisiakin, ilman sensuuria, ja vanhempien kieltoa.

b)  Lapset eivät saa tarpeeksi tietoa maailmasta, vaikka se olisi heille hyväksi.

c)"Lapsi ei tietoa pelkää"  kolumnissa (Helsingin sanomat 4.4.2011) Kreeta Onkeli arvostelee nykymaailman ongelmien sensuroimista lapsilta. Hän myös esittää väitteen minkä mukaan tämä sensuuri saa lapsen elämään "mikromaailmassa", jossa omasta navasta huolehditaan liikaa.

d)Kreeta  Onkelin (helsingin sanomat 4.4.2011) (kolumnissaan) "Lapsi ei tietoa pelkää". Onkelin on turha yleistää,koska kaikilta lapsilta ei kielletä esim. tv-uutisten katselua, koska ovat monet, pienemmätkin lapset ovat saaneet sitä harrastaa vanhempiensa kanssa. Kaikkia lapsia ei yksinkertaisesti kiinnosta maailman murheet, joten on siinä turha syyttää pelkästään vanhempia, liian vähäisestä valistuksesta ja esimerkin näytöstä. Paperilehtiäkään ei olla kokonaan sivuutettu, voi vieläkin nähdä perheen lukevan sanomalehteä ruokapöydässä. Miksei lapsi voisi mobiililaitteen kauttakin lukea uutiset vanhempiensa kanssa? Johtuen nykyajan kiireellisyydestä, ei yhteisiin lukuhetkiin ole tarpeeksi aikaa.

Ruoalla leikkimistä:

 a) Ruoka on nykyään vain yksi nautinnon saannin välineistä, ravintona ei ruokaa enää mielletä. Nykyään turhankin moni ihminen "leikkii" ruualla ja nirsoilee turhasta. mikään ei ole enää häpeällistä, liittyen ruuan pois heittämiseen ja siitä kieltäytymiseen. on olemassa erilaisia vegaanejakin, joille ei liha kelpaa. se mikä ennen oli elinehto on nyt muuttunut liiankin vapaaehtoiseksi asiaksi, syötkö jotain ruka-ainetta, oletko ryhtynyt vegaaniksi, on jokin ruoka hieman liian kypsää... Ruokaan liittyen on alettu hienostelemaan liikaa, enää ei normaali ruoka kelpaa, jos se on liian kypsää, tai vain vähän käristynyttä. 


maanantai 25. maaliskuuta 2013

2. Millainen on elokuva-arvostelu?

arvostelijat kiinnittävät huomiota:
Näyttelijöiden suorituksiin. Kontekstin toteutus ja sen toimivuus huomioidaan elokuvassa. Animaatio on saanut paljon kiitoksia ja buuauksia. Arvostelijat kiinnittävät huomiota myös elokuvan ilmapiiriin, äänitykseen ja melko lailla koko toteutukseen.  Elokuvasta on yritetty huomioida myös yksityiskohdat, niiden tärkeys ja esille tuonti, kuten olisiko jonkun näyttelijän voinut jättää varapenkille, tai hahmon kokonaan pois lopullisesta elokuvasta.
tekstien tyylit:
Elokuvasta riippuen ylistäviä, haukkuvia tai vähätteleviä. Joistain arvosteluista huokuu kirjoittajan tympääntyneisyys joihinkin ohjaajiin ja heidän aikaansaannoksiinsa.  

elokuva sanastoa?
ei löydy arvosteluista ollenkaan, joten sen käyttö lienee hyvin harvinaista.
mitä kerrotaan elokuvien sisällöstä?
Niiden pääpiirteet, "takakannet", todellisuuden tuntu, niiden antisankarit ja sankarit. Kaikki tärkeä sisällöstä, juonta kokonaisuudessaan lukuun ottamatta. Kauhuelokuvien kohdalla jännittävimmistä kohdista vihjaillaan.

1. käsikirjoitusmallin seuraavat kohtaukset


Käsikirjoitus voi näyttää tältä
Kohtaus 1. INT
kuva 1
Tyhjä eteinen, lattialla on kenkiä sekä paljon postia.
kuva 2
Oven kahva kääntyy, kuuluu hiljaisia ääniä ja rapinaa.
Ovi avautuu raolleen ja ovesta pilkistää mustaan huppuun
puettu pää.
Varas1: Ei ketään kotona!
kuva 3
Kaksi varasta astuu eteiseen ja kompastelee kenkiin.
Varkaat: Auts! Älä töni! Uuh! 
 
Kohtaus 2. INT
kuva 1
Varkaat seisovat olohuoneessa keskellä antiikkihuonekaluja.
kuva 2
Lasivitriinikaappi on pullollaan hopeaa.
kuva 3
Puhelin soi.
kuva 4
Varkaat jähmettyvät paikoilleen ja tuijottavat puhelinta.
Varas2: Ei vastata!
 
Omat kohtaukset:

kohtaus 3. INT
kuva 1. varkaista varas 1 on jo mennyt puhelimen luo, ja silmäilee sitä epäluuloisesti. Varas1 nostaa luurin. (puolikuva)

Varas1 : Hietasilla, varas puhelimessa. Kuka soittaa?

kuva 2. Varas 2 katsoo murhaavasti  varas 1:stä. (puolikuva)
kuva 3. Varas 2 lyö luurin varas1:n kädestä, ja sulkee puhelimen. (kokokuva)

Varas 2: miksi sinä vastasit!
Varas1 : olisimme voineet ottaa terveiset muistiin.

kuva 4. Varas 2 muuttuu punaiseksi raivosta. (erikoislähikuva, varas 2 kasvoista)
kuva 5. Poliisiauton sireenit kuuluvat läheltä. (erikoislähikuva ikkunasta)
kuva 6. Varkaat katsovat pelästyneinä ikkunaan. (puoli lähikuva)

varas 2. Olisimme saaneet hopeat ilman sinun tyhmää käytöstäsi, tästä lähtien hoidan kaikki murrot itse. (lähikuva)
Varas1. Olen pahoillani. Olisin halunnut tehdä perheelle vasta palveluksen.

Kohtaus 4.INT
kuva 1. poliisit ovat piirittäneet talon.(laaja kokokuva)
kuva 2. kodin ovi alkaa avautumaan, ja roistojen hiihtopipot kurkistavat oven kulmasta.   (puolikuva)

Poliisit: pysähtykää

kuva 3. Varas1 nostaa kätensä kuuliaisesti pystyyn, kun varas2 yrittää juosta pakoon.(laaja kokokuva)
kuva 4. Poliisit ottavat käsiraudat esiin ja sitovat varkaat niihin (erikoislähikuva, käsiraudoista)
kuva 5. poliisit saattavat varkaat autoon(laaja kokokuva)   
  
  

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Edgar Allan Poen novelleja

Kirja on tekeytynyt 1984 ja se on Poen käsialaa.
sivuja on 169

Miksi luin kirjan:
Opettaja antoi muutaman vaihtoehdon tämän tietyn kirjan lisäksi, olisi pinossa ollut kiinnostavampi kirja mutta sillä olisi ollut liika lukijoita joten vaihdoin tähän. Tästä kirjasta jäi hyvä tunnelma kun olin lukenut takakannnen. Kirjan aihealueet kiehtoivat myös.

Lyhyesti novelleista:
Edgar Allan Poen novelleja, joista piti löytyä jännitystä, pelkoa ja yliluonnollisia ilmiöitä, mutta...  Edgar on kasannut tarinoita tappolaitteen kourista pakenemisesta, oman hyvyyden tappamisesta, aarteenmetsästyksestä, Myrskystä merellä ja mielisairaalan potilaiden pakenemisesta.

Tunnelma lukiessani kirjan ja luettuani kirjan:
Odotin kirjalta jotain muuta kuin mitä sain tietää lukiessani kirjan, joten olin pettynyt kirjailijan tuotokseen. On ymmärrettävä ettei kirjailijalla ollut samanlaista jalansijaa kauhu novellien teossa kuin meillä nykypäivinä, kun meillä on käytettävissä kaiken maailman hirviöt ja kauhuskenaariot. Joten tällä kirjailijalla ei taida olla mahdollisuuksia saada jalansijaa nykymaailmaan. Ainut oikeasti positiivinen tunnelma oli kaiketi nostalgisuus, kun kirja tuntui arvokkaalta ainoastaan sen iän takia.

Maailma on muuttunut tuosta jolloin pelättiin melkein kaikkea, nykynuoriso kuulee, katsoo ja lukee asioista jotka ovat paljon pelottavimpia asioista kuin oman hyvyyden menetys. Kuitenkin toisessa muodossa kirja voisi hyvinkin olla pelottava sääli sinänsä. Mutta jos etsit nostalgisuutta ja vanhaa kirjallisuutta valitse tämä kirja. Mutta en suosittele jos tahdot kokea jännityksen ja pelon täyteisiä hetkiä, adrenaliinin kulkiessa suonissa.