tiistai 19. marraskuuta 2013

C.Tässä pieni tosiasia, kaikki kuolevat joskus

Teos ”kirjavaras” on Markus Zusakin maailmankuva natsi-Saksan ajoilta, ja tästä kirjasta löytyy paljon syitä suuriin tunteisiin. Teoksen aiheena on Natsi-Saksa, ja pienen köyhän perheen osa sitä yhteiskuntaa. Kirjassa on paljon pelon sekaisia hetkiä, kun taas välillä täysin unohtuu että tämä on elämää Natsi-Saksan keskellä. Tämä kirja tosissaan kiistää sen että kaikki Natsi-Saksan aikaiset ihmiset olisivat palvoneet Hitleriä eli Führeriä (saksaa. johtaja). Vaikka kaikkien piti osoittaa kunnioitusta, eivät kaikki kuitenkaan olleet sen ajan ”kunnon kansalaisia”. Löytyi ihmisiä jotka auttoivat juutalaisia, ja löytyi ihmisiä joiden koko maailma perustui Führerin suojelemiseen ja tämän sanan toimeksi panoon. Tämä kirja, kertoo pienestä perheestä, jossa ei aluksi ole yhtäkään juutalaista tai kommunistia, mutta hyväntahtoisuus ja ymmärtäväisyys tuovat perheeseen lisää henkilöitä. Tämä perhe auttaa ihmisiä kykyjensä mukaan, ja ottaa perheenjäsenikseen ensin pienen tytön kommunistisesta perheestä ja muutaman vuoden jälkeen juutalaisen miehen jolle he pitivät majaa kellarissaan, poissa muiden katseilta ja syyttäviltä sormilta.
Perhe elämää varjosti ainainen pelko, mutta tiedon lisätessä tuskaa hyvin usein ihmiset vain sulkevat tunteen pois, jotta arkielämä luonnistuisi, tästä syystä jäi pelon ja ahdistuksen tunne kirjassa kuten lukijallakin usein taka-alalle. Kuitenkin tietynlainen ahdistus syntyy, kun kirjan kertoja (eli itse kuolema) mainitsee aina välillä jonkun aikaisesta tai odottamattomasta kuolemasta. Hyvänä esimerkkinä on kun kuolema kertoo jonkun aikaa ennen kirjan dramaattista lopetusta, miten Lieselin (eli kirjan päähenkilön) paras ystävä, perhe ja muut himmelstrassen asukkaat kuolisivat. Kuoleman mukaan tärkeintä ei ole se mitä tapahtuu, vaan se miksi näin tapahtuu, tämä johtaa useisiin paljastuksiin ja vihjailuihin siitä mitä tulee tapahtumaan, tämä luo välillä pientä närkästystä ja alituista miettimistä siitä että milloin tämä vihjailtu asia tulee tapahtumaan. Paljastavat lauseet kuten ”vain yksi ihminen jäi henkiin”, tuottavat jo valmiiksi pientä pelkoa ja ahdistusta päähenkilön puolesta, koska joutuu lukemaan siitä kuinka tietämätön  tämä pieni kirjavaras on tulevasta katastrofista. Säälin tunteet nousevat pintaan usein ja melkein aina vain Lieseliä itseään kohtaan, tällöin nousee esille kysymyksiä kuten, miksi ainoastaan 9.vuotias tyttö voi joutua menettämään noin paljon? miten Saksan siloinen yhteiskunta voi antaa ihmisten elämän mennä noin rappiolle?
Tyttö menetti paljon läheisiään, ja joutui katsomaan vierestä kun tämän oma veli kuoli pois, ja heittämään hyvästit äidillensä tietäen etteivät he koskaan tapaisi enää. Tyttö yritti saada yhteyttä äitiin kirjeiden avulla, mutta koskaan hänelle ei vastattu näihin kirjeisiin. Tyttö päätti äidin oleva joko vangittuna tai kuolleena jonkun ojan pohjalla. Pieniä asioita jotka toivat surun ja suuttumuksen esille tuli monessakin kohtaa, muttei näitä kohtia jatkunut kovinkaan pitkään, tai päähenkilö meni ja kosti vääryyden. Tytön maailmankuva ei ole kovinkaan iso vaikka hän tietää että kaikki kuolevat, ei hän silti ymmärrä poitiikkaa ja sen tuomia harmeja. Tyttö ei esimerkiksi pysty käsittämään miksi papa (eli Lieselin otto-isä) ei olisi saanut ruokkia vanhaa juutalais-miestä, joka selvästi näytti nälkiintyneeltä pitkän marssimisen jälkeen. Kuitenkin papaa rangaistiin, vaikkei pieni kirjavaras koskaan ymmärtänyt miksi.
Teos oli selkeästi natsien juutalais-vastaisuutta ja julmuutta vastaan. Kirja kertoi hyvin selkeästi kaikki negatiiviset puolet tuosta yhteiskunnasta. Kirjassa kuvaillaan selkeästi miten juutalaisten omistamien kauppojen seinät sai töhriä. Juutalaisten heidän täytyi piilotella, ettei yhteiskunta ottaisi heistä selvää. Heistä useimmat joutuivat häpeän saattueeseen, jossa he kulkivat kaupungeista toisiin toisten syljeskeltäväksi. 

torstai 14. marraskuuta 2013

kolumni tehtävä

Lapsi ei tietoa pelkää:

a) Lapset eivät nykyään enää "totu " uutisiin. Lapset elätetään ruusuilla tanssien, eikä heille  kerrota mitään ympärillä pyörivästä maailmasta, ja sen ongelmista. Tämä johtaa lapsen ajattelemaan asioita vain oman kantansa kautta, eikä näin ollen pysty käsittelemään asioita muiden näkökulmista. Tämä ohjaa lapsen ajattelemaan vain itseään.näin syntyvät lasten itsekeskeinen ajattelu ja heidän pelkonsa "hyödyttömäksi" tulemisesta. Lapselle voisi olla ihan hyväksi nähdä, ja kuulla uutisiakin, ilman sensuuria, ja vanhempien kieltoa.

b)  Lapset eivät saa tarpeeksi tietoa maailmasta, vaikka se olisi heille hyväksi.

c)"Lapsi ei tietoa pelkää"  kolumnissa (Helsingin sanomat 4.4.2011) Kreeta Onkeli arvostelee nykymaailman ongelmien sensuroimista lapsilta. Hän myös esittää väitteen minkä mukaan tämä sensuuri saa lapsen elämään "mikromaailmassa", jossa omasta navasta huolehditaan liikaa.

d)Kreeta  Onkelin (helsingin sanomat 4.4.2011) (kolumnissaan) "Lapsi ei tietoa pelkää". Onkelin on turha yleistää,koska kaikilta lapsilta ei kielletä esim. tv-uutisten katselua, koska ovat monet, pienemmätkin lapset ovat saaneet sitä harrastaa vanhempiensa kanssa. Kaikkia lapsia ei yksinkertaisesti kiinnosta maailman murheet, joten on siinä turha syyttää pelkästään vanhempia, liian vähäisestä valistuksesta ja esimerkin näytöstä. Paperilehtiäkään ei olla kokonaan sivuutettu, voi vieläkin nähdä perheen lukevan sanomalehteä ruokapöydässä. Miksei lapsi voisi mobiililaitteen kauttakin lukea uutiset vanhempiensa kanssa? Johtuen nykyajan kiireellisyydestä, ei yhteisiin lukuhetkiin ole tarpeeksi aikaa.

Ruoalla leikkimistä:

 a) Ruoka on nykyään vain yksi nautinnon saannin välineistä, ravintona ei ruokaa enää mielletä. Nykyään turhankin moni ihminen "leikkii" ruualla ja nirsoilee turhasta. mikään ei ole enää häpeällistä, liittyen ruuan pois heittämiseen ja siitä kieltäytymiseen. on olemassa erilaisia vegaanejakin, joille ei liha kelpaa. se mikä ennen oli elinehto on nyt muuttunut liiankin vapaaehtoiseksi asiaksi, syötkö jotain ruka-ainetta, oletko ryhtynyt vegaaniksi, on jokin ruoka hieman liian kypsää... Ruokaan liittyen on alettu hienostelemaan liikaa, enää ei normaali ruoka kelpaa, jos se on liian kypsää, tai vain vähän käristynyttä.